tiistai 13. kesäkuuta 2017

MELKEIN JO LOMALLA

On se jännä, miten aurinko ja lämmin sää saa mielen rauhattomaksi ja paikallaan oleminen tuntuu melkein mahdottomalta. Illat venähtävät helposti auringon nousuun ja olo on viimeinkin kevyt. Seuraavana päivänäkään ei nukuta, vaikka silmät ennättäisi olla kiinni vain muutaman lyhyen tunnin.

Syksyllä ja talvella sitä mieluimmin nautiskelee kynttilän valosta sisällä, eikä ajatus ulos menemisestä houkuttele. Vuorokauden kaikki ajat tuntuvat melkein samanlaisilta sysimustassa pimeydessä. Mutta heti kun ilma vähänkin lämpenee ja aurinko tulee esiin, sisätiloissa ei pidättele mikään. Eri vuorokauden aikoina tunnelmat ja tuoksut ovat täysin erilaisia eikä niitä raaski tuhlata sisällä. Omiin ehdottomiin lemppareihin kuuluu esim. autoilu aamuyön tunteina..aurinko nousee, peltojen yllä on utua ja missään ei näy ketään.. No, tietty mansikat ja kuohuva on myös hyvää, uudet perunat, istuminen ongella, aamukahvi terassilla radiota kuunnellen, mökkisauna.. eipä listalle taida ihan heti tulla loppua :)

Kyllähän kaikissa vuodenajoissa on puolensa, mutta jostain syystä minä nyt vain olen niin kesän ihminen, että tuntuu kuin heräisi horroksesta uudelleen eloon luonnon kanssa yhtä matkaa.

Me intoillaan kesästä Hipun kanssa kilpaa

On niin paljon helpompaa ylläpitää toivoa paremmasta auringon kanssa yhdessä. 



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

ARKISET AJATUKSET

Jo vuosia sitten kaipailin aikaa, 
jolloin ajatukset pyörisivät enimmäkseen niissä ihan tavallisissa 
jokapäiväisissä murheissa. 
Tyyliin mitä sitä laittaisi ruuaksi tänään, 
ehtisinkö lenkille, 
vai olisiko sittenkin aika tehdä vaikka pihatöitä.


Kovin paljoa tilanne ei kuluneiden vuosien mittaan ole muuttunut,
mutta opettelen vaihtelevalla menestyksellä
hellittämään niistä murheista,
joille en vain voi mitään.

Aika ajoin koen kyllä pieniä ahaa-elämyksiä
että hei mähän alan oppia,
mutta sitten tulee taas jotain, joka kiepsauttaa maailman ylösalaisin.

Ihan tasaisen harmaata ja yllätyksentä menoa en tietenkään toivo,
mutta hei oikeasti,
ihan tällaista vuoristorataa ei kenekään toivelistalla varmaankaan ole.

Kunhan nyt suurimpaan osaan hankalia asioita ja ihmisiä kohtaan osaisi
 suhtautua edes melkein joka kerta, että
it's my life and it's gonna be my way.

Lomaa kohti mennään :)