tiistai 13. kesäkuuta 2017

MELKEIN JO LOMALLA

On se jännä, miten aurinko ja lämmin sää saa mielen rauhattomaksi ja paikallaan oleminen tuntuu melkein mahdottomalta. Illat venähtävät helposti auringon nousuun ja olo on viimeinkin kevyt. Seuraavana päivänäkään ei nukuta, vaikka silmät ennättäisi olla kiinni vain muutaman lyhyen tunnin.

Syksyllä ja talvella sitä mieluimmin nautiskelee kynttilän valosta sisällä, eikä ajatus ulos menemisestä houkuttele. Vuorokauden kaikki ajat tuntuvat melkein samanlaisilta sysimustassa pimeydessä. Mutta heti kun ilma vähänkin lämpenee ja aurinko tulee esiin, sisätiloissa ei pidättele mikään. Eri vuorokauden aikoina tunnelmat ja tuoksut ovat täysin erilaisia eikä niitä raaski tuhlata sisällä. Omiin ehdottomiin lemppareihin kuuluu esim. autoilu aamuyön tunteina..aurinko nousee, peltojen yllä on utua ja missään ei näy ketään.. No, tietty mansikat ja kuohuva on myös hyvää, uudet perunat, istuminen ongella, aamukahvi terassilla radiota kuunnellen, mökkisauna.. eipä listalle taida ihan heti tulla loppua :)

Kyllähän kaikissa vuodenajoissa on puolensa, mutta jostain syystä minä nyt vain olen niin kesän ihminen, että tuntuu kuin heräisi horroksesta uudelleen eloon luonnon kanssa yhtä matkaa.

Me intoillaan kesästä Hipun kanssa kilpaa

On niin paljon helpompaa ylläpitää toivoa paremmasta auringon kanssa yhdessä. 



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

ARKISET AJATUKSET

Jo vuosia sitten kaipailin aikaa, 
jolloin ajatukset pyörisivät enimmäkseen niissä ihan tavallisissa 
jokapäiväisissä murheissa. 
Tyyliin mitä sitä laittaisi ruuaksi tänään, 
ehtisinkö lenkille, 
vai olisiko sittenkin aika tehdä vaikka pihatöitä.


Kovin paljoa tilanne ei kuluneiden vuosien mittaan ole muuttunut,
mutta opettelen vaihtelevalla menestyksellä
hellittämään niistä murheista,
joille en vain voi mitään.

Aika ajoin koen kyllä pieniä ahaa-elämyksiä
että hei mähän alan oppia,
mutta sitten tulee taas jotain, joka kiepsauttaa maailman ylösalaisin.

Ihan tasaisen harmaata ja yllätyksentä menoa en tietenkään toivo,
mutta hei oikeasti,
ihan tällaista vuoristorataa ei kenekään toivelistalla varmaankaan ole.

Kunhan nyt suurimpaan osaan hankalia asioita ja ihmisiä kohtaan osaisi
 suhtautua edes melkein joka kerta, että
it's my life and it's gonna be my way.

Lomaa kohti mennään :)




tiistai 30. toukokuuta 2017

BITTER SWEET FEELINGS

Meillä oli piiitkästä aikaa yllätyksenä järjestetyt synttärijuhlat. Onnistuttiin ihan täydellisesti ja sankari ei osannut aavistaa yhtikäs mitään. Ihan oli kynttilöiden puhallukset ja onnittelulaulutkin  ohjelmassa.Varmaan jonkun mielestä tosi rahvasta, mutta meitä se ei voisi vähempää kiinnostaa saati lannistaa. Ihana tyttöystävä, ihan huiput ystävät ja ihana pikkuveli oli idean kehittelijöinä. Ilmassa oli aitoa välittämistä ja halua tuottaa toiselle iloa.
Sen verran elämä on kuvioillaan saanut kyyniseksi, että melkein tuntuu uskomattomalta, että tässä ajassakin on vielä ihmisä, jotka välittävät toisistaan oikeasti. Äiti-ihminen nieleskeli kyyneliä ihan näin isonkin lapsen korviin saakka ulottuvaa hymyä katsellessa.




 Ihan suomalaiseen tyyliin olo oli myös osin haikea kun mietin, miten hienoa olisi myös toisen vanhemman saada mahdollisuus kokea tämän kaltaisia asioita lastensa elämässä. Eihän vanha perhe mihinkään eron myötä katoa ja se pitäisi aina muistaa uusia suhteita luodessa. Entinen perhe kulkee siinä rinnalla halusi tai ei.

Kesän muita juhlia odotellessa ;) 

maanantai 23. tammikuuta 2017

UNELMIA JA HAAVEITA

Olen kova "tyttö" haaveilemaan.
Ajatuksissa tuppaa aina olemaan joku juttu,
joka pyörii mielessä haaveena
ja unelmana.

Yleensä mielessä on joku uusi projekti
tai suunnitelma,
josta haaveilen
ja jota kohti yritän päästä. 

Välillä se on huikea visio remontista
tai kokonaan uudesta kodista.
 Välillä haaveissa on loma talossa Italian rinteillä
 verkkokeinussa leppoisasti kirjaa lueskellen 
ja illan tullen isolla joukolla pihalla pitkän pöydän ääressä 
ihanaa ruokaa syöden.

mmmm.. väkisinkin mieli palaa välillä näille uimapaikoille joskus kauan sitten. 

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut epäillä,
olisinko tyytyväisempi ilman unelmia?
Elelisin vain päivä kerrallaan.

Onko niin,
että unelmat estävät olemasta onnellinen?
Tarkoittaako haaveilu sitä,
että ei nauti nyky hetkestä?

Toisaalta tuntuu kyllä ihan siltä,
että ollessani oikein tyytyväinen elämääni
ja onnellinen olooni
haaveet ja unelmat lähtevät entistäkin hurjempaan nousukiitoon
ja ideat vain pursuavat ilmoille.
Ei niitä kyllä oikein voi mitenkään pidätellä
tai ohittaa.
..jotenka siis hahaa..
enköhän mä anna ajatusten lentää ihan entiseen malliin. 

Aurikoista ja idearikasta kevään odotusta kaikille!








sunnuntai 1. tammikuuta 2017

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017

Lupauksia lupauksia.. 
Näääh!!
Tänä vuonna ei valettu tinoja eikä tehty suuria suunnitelmia.

Uuteen vuoteen mennään ilman lupauksia,
katsotaan tulevaan avoimin mielin 
ja astutaan uteliaana uutta kohti.





Hyvää uutta vuotta 2017 !!