VANHOJA VALOKUVIA

Vanhoista valokuvista voi löytää jokaisella katselukerralla uusia juttuja,

vuosienkin jälkeen.

Kaivoin tänään nuo vanhat aarteet esiin

ja en osannut kyllä yhtään ennakoida,
minkälaisen tunnemyllerrykseen ne saisivat aikaan.
No pieni aavistus oli tietenkin mielessä
kun olin katselua vuosia siirtänyt,
mutta kokemus oli sittenkin enemmän,
mihin olin osannut varautua.

Välillä nauroin katketakseni huikeille otoksille

ja osin jo unohtuneillekin tapahtumille.

Välillä valui kyyneleet
ihania muistoja katsellessa. 

Olin ollut tähän päivään asti aivan varma,

että monet noista kuvien tapahtumista olisivat tapahtuneet

ihan äskettäin
ja pojat olivat kuitenkin suurimmassa osassa kuvia niin suloisen pieniä vielä,

että vuosia on vierähtänyt vähän salaa aika paljon enemmän.

Melkoisen monta vääristynyttä muistikuvaa jouduin oikomaan
siinä todisteita katsellessa.

Vanhojen kuvien katselu ei kuitenkaan aina ole pelkästään ihanaa.

Eteen vyöryy monia kipeitäkin muistoja

ja välillä niinkin yksinkertainen asia,

kuin kuvien katselu vaatii

yllättävän paljon rohkeutta.

Muistelen jostain joskus lukeneeni,

 että jos ihmiset saisivat valita,

mitä he pelastaisivat tulipalon sattuessa, 

niin aika monet meistä pelastaisivat valokuvansa.

Minäkään en haluaisi luopua omistani
 mistään hinnasta.