keskiviikko 23. syyskuuta 2015

VALOJA JA VARJOJA

Syksy etenee
ja aurinko paistaa joka päivä vähän lyhyemmän ajan.
Lokakuu kolkuttelee jo ovella
ja on lähestynyt melkein kuin varkain niin lähelle.

Tapahtumia tuntuu kertyvän taas
melkein enemmän,
kuin pystyy ottamaan vastaan.
Ulkopuolisen silmin katsottuna
en taida antaa kovinkaan tasapainoista kuvaa itsestäni
kaikkine nopeine muutoksineen.

Suuret myllerrykset ovat kuitenkin opettaneet nauttimaan pienistä asioista,
vaikka niistä ei ehkä tule puhuttua ääneen samalla tavalla,
kuin mieltä painavista asioista.
Päällepäin näkyvät vain nopeat käänteet
ja uusiin tilanteisiin totuttelu.

Iltavuoron viimeisen tunnin edetessä
tuntuu niin hyvältä ajatella,
että ihan pian pääsen kotiin
ja saan istahtaa nauttimaan kupillisen lämmintä teetä
pehmeälle sohvalle.
Ajatus kodista lämmittää mieltä.

Mennyt viikonloppu taas oli surun värittämä
ja jouduin käsittelemään myös
niitä elämäni muuttuneita asioita,
joita en ole ehkä aikaisemmin halunnut
tai osannut ajatella.

Elän siis vahvasti tunteella
ja tasaista menoa ei taida toiveistani huolimatta
olla luvassa tulevaisuudessakaan.
Asioihin suhtautumisessa riittä vielä opettelemista.


Hippu on ilopilleri :-)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti