VALOA

Tilasin pari kuukautta sitten Dalani Home&Living verkkokaupasta 

Alessandro Marelllin Mollilight lampun eteisen pöydälle.

Tykästyin ensisilmäyksellä sen yksinkertaisuuteen ja vähäeleisyyteen.

Oranssi johto on mainio yksityiskohta 

ja sopii kivasti mustavalkoiseen kokonaisuuteen eteisessä.

Kauan odotettu saapumisilmoitus oli eilen odottamassa kun tulin kotiin.

Ilmoitus oli ehdoton pelastus hiukan..

hmm.. vaiheikkaalle päivälle.

Ajoin saman tien postiin ja

sain käsiini valtavan kokoisen paketin.

Pieni lamppu ja valtava laatikko..

Paketti oli kuin "Maatuska-nukke", 

tiedätkö,

sellainen värikäs puinen nukke,

josta löytyy sisältä aina vain uusi nukke.

Kaikki se pakkausmateriaali ei kuitenkaan ollut

riittänyt pitämään aarrettani ehyenä.

Niin siinä vain oli käynyt,

että lamppu oli rikkoontunut matkan varrella.

Lasinsirpaleet vain helisivät kuplapussin sisällä.

Istuin tyrmistyneenä lattialla

ja katselin kaikkea sitä pakkausmateriaalimäärää.

Kun enin savu lakkasi korvista nousemasta, 

otin saman tien pari kuvaa rikkoutuneesta lampusta ja lähetin ne eteenpäin.

Mukaan kysymys,

mitä nyt tapahtuu.

Nyt selvitellään sitten,

vieläkö lamppuja on varastossa uuden lampun saamiseksi.

Ei siis valoa vielä,

 mutta onneksi syksyn pimeisiin on vielä matkaa.

Kuva lainattu Pinterestistä.

SATAA SATAA ROPISEE

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko..

Mutta kuinka pitkän sateen?

 Aurinkoisena päivänä sitä jaksaa ihmetellä kesän ihanuutta,

kukkien kauneutta, auringon lämpöä ja sitä,

että saa lähteä ulos pelkissä varvastossuissa.

Tiuku tutkii asiat aina perin pohjin.

Talvella unelmoin usein siitä,
että sadepäivänä on aikaa lukea, nukkua päiväunia
ja siitä että voi lompsia kumisaappaissa..

Nyt niitä sadepäiviä on vain riittänyt niin paljon,

että harmittaa, 

vaikka kuinka yrittää asennoitua. 

Mitä sitten kun ei enää nukuta, luettu on niin että silmiä kirveltää 

ja kauniitakaan kumisaappaita ei haluaisi vetää jalkaansa joka päivä.

Niiden muutaman aurinkoisen ja lämpimän päivän jälkeenkö 

akkujen pitäisi olla ladatut talven varalle?

Matkakuumeen mittaamiseen ei enää riitä minkäänlaiset mittarit.

Oli otettava käyttöön järeämmät aseet

ja lippu lämpimään on varmistettu.

Tällä kertaa varattuna on pelkkä menolippu..

KESKIKESÄN JUHLA

Tänä vuonna Juhannusta vietettiin hyvien ystävien seurassa
herkutellen ja hyvästä säästä nauttien.

Päivä oli raukean leppoisa aamusta asti.

Ennen herkuttelua oli aikaa tehdä leppoisa pyöräilyretkikin.

Valkosuklaakakku mansikoilla.

Kaunis kesäyö.

Kokon syttymistä odottelevat.

Juhannuksen kohokohtia.

Ei tuulen henkäystäkään.

Kauniimpaa säätä ei keskikesän juhlan viettämiseen olisi voinut toivoa.

Voi varmaan sanoa, että tällä kertaa tarjolla oli nautintoa kaikille aisteille.

Juhannuspäivänä kaikki olikin sitten sateen huuhtoma muisto vain.
Varpaita paleli ja sää oli kuin Syyskuussa.

..matkakuume huitelee jälleen pilvissä..

LENKKEILY

..jatkuu edelleen aika vaihtelevalla menestyksellä.

Olen yrittänyt lisätä matkaa ja kertoja,

mutta sateeseen en vielä ole innostunut lähtemään.

Aurinkoakin on onneksi ollut kuitenkin tarjolla 

ja mikä kaikkein ihaninta

niin välillä olen saanut myös lenkkiseuraa.

Siis tietysti Tiukun lisäksi.

Kilometrit hujahtavat helposti jutustellessa

ja lenkkiä on silloin tosi helppo myös pidentää ilman,

että tossut alkaisivat tökkiä kesken matkaa.

Olen tosi kiitollinen ihanalle ystävälleni :-)

Lenkin jälkeen yleensä istahdetaan parvekkeelleni

nauttimaan hyvästä olosta

ja urheilujuomasta.

Tässä vähän makupaloja reitin varrelta.

Tuoksu on aivan mieletön

 Kyllä kelpaa lenkkeillä.

IHANA KESÄ

Vihdoinkin on kesä.

Tarjolla on koko värien kirjo,

ihana lämpö ja auringon valo.

Tällaisina päivinä olen aamulla tyytyväinen,

että Tiuku herää aikaisin ja vie minut ulos.

Kaste ruohikossa on aika huikea ja 

ilman Tiukua en pääsisi aamu-unisena ihmisenä sitä näkemään.

Kunpa olisin jonakin aamuna sen verran hereillä, 

että muistaisin ottaa kameran mukaan.

Olisi niin hienoa saada onnistunut kuva ruohon korressa roikkuvasta

kastepisarasta, joka loistaa auringossa.

Nyt ulos.

En halua menettää hetkeäkään tästä herkusta.

Kesäistä viikonloppua!

MIETITYTTÄÄ

tämä elämän meno.

Taannoin joka puolelta hoettu
"muista ajatella itseäsi" -oppi näyttää menneen perille.
Vähän liiankin hyvin.

Miten ihmeessä tässä näin kävi?

 Kaikilla tuntuu olevan kiire koko ajan.
Päivät on ohjelmoitu aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.
 On opiskeltava useampi ammatti, luotava ura,
olla sosiaalisesti aktiivinen, verkostoitua,
harrastaa liikuntaa, olla ajan hermolla kulttuuritapahtumista.

Kaikesta ja kaikista on oltava hyötyä.

Perheet ja lähimmät ihmiset saavat väistyä.
Pitkiksi venyvät työpäivät vietetään työkavereiden ja asiakkaiden kanssa.
Työpäivien jälkeen tavataan työkavereita ja asiakkaita.
Viikonloput menevätkin sitten sisäiseen virkistätymiseen työkavereiden tai
asiakkaiden kanssa, entisten ja nykyisten.

Yhteys perheeseen häviää,
puoliso muuttuu vieraaksi ja lapsetkaan eivät ymmärrä toimia niin kuin pitäisi.
Jäljelle jää vain rauniot,
jotka eivät jaksa enää edes savuta.

Aina vain useamman elämä näyttää tulevaisuudessa kovin yksinäiseltä.
Siis kun työkaverit ja asiakkaat ovat menneet.

Ymmärtääkseni perhe on arvokkainta, mitä ihminen voi saavuttaa.

Vai onko?

Onko se sittenkin

hieno auto, design koti, merkkivaatteet, ura huipulla,

se että näyttää menestyjältä?

Huoh..

Tänään on siis sellainen päivä,
jolloin kaikki on mustaa tai ainakin harmaata.

Voisiko joku neuvoa,

miten lakataan murehtimasta ja miettimästä asioita,

joille ei voi mitään.

Vai voiko niille joku jotain?

SUOJAA AURINGOLTA

Parvekkeen verhot ovat nyt paikoillaan.

Nappasin muutaman kuvan heti illalla homman valmistuttua
 ja kuvien laadusta huolimatta,
tässä vähän tunnelmia.

Ilta hämärtää jo

Seinät loistavat kuin aurinko

Suuntasin jälleen ostoksille Ikeaan josta hankin vaijerin, muutaman tuen

ja valmiit kevyet verhot.
 Kaikki saman talon valikoimasta.

Verhot on vedetty sivuun paketissa mukana tulleilla

tarrakiinnitteisillä lenkeillä,

joten ne on helppo vapauttaa ja vetää suojaksi.

Vaijeri kiinnitettiin parvekkeen lasien vuoksi kattoon

ja sen sai kiristettyä todella kireäksi.

Minkäänlaista roikkumista ei ainakaan vielä ole havaittavissa.

Paneeliverhot olisivat kyllä ehdottomasti enemmän omaa tyyliäni,

mutta  tämä "vaijerisysteemi" oli kyllä yllättävän helppo ja edullinen ratkaisu.
En sitten tiedä,
onko reikiä kattoon porannut samaa mieltä helppoudesta..

Tiuku oli kuitenkin selvästi tyytyväinen tulokseen

ja kantoi kaikki lelunsa häntä heiluen saman tien parvekkeelle :-)

Pientä viimeistelyä parveke vielä kaipaa

ja sen jälkeen se on valmis kesäpäivien viettoon.

KIIREETÖN SUNNUNTAI

Eilen oli ensimmäinen kiireetön sunnuntai pitkään aikaan.

Miten ihanalta tuntui herätä vapaapäivään 

ilman minkäänlaista ohjelmaa.

Sunnuntaina on aikaa aloittaa päivä kupillisella oikein hyvää kahvia.

Kaikki näyttää levänneenä niin ihanalta.

Vihreä ja valkoinen ovat raikaan värisiä yhdessä.

Päivään kuului kunnon lenkki,
pitkästä aikaa.
Ja mikäs oli juostessa niissä maisemissa
ja siinä ihanassa säässä.
Lisää tällaista!

Kivaa alkunutta viikkoa!

PARVEKKEELLE

..pitäsi saada jonkilainen suoja auringolta.

Tässä kohtaa otin avuksi googlettelun
ja katselin vähän kuvia maailmalta.

Ihana vilvoittelupaikka kuumana kesäpäivänä.

Voisin viettää hetken hellepäivänä tällaisellakin parvekkeella. 

Tämä vaihtoehto on totetuttavissa Suomen oloissakin.
No ehkä kokonaan lasinen seinä on "vähän" hankala talvella noin kevytrakenteisena.

Kallistun tällä hetkellä ilmavan keveiden ja vaaleiden verhojen suunnittelemiseen.

Ehkä ne rauhoittaisivat parvekkeen limen vihreää seinien väriäkin.

Nyt vain on selvitettävä, mikä mekanismi sopii tähän tarkoitukseen
ja miten saan ripustussysteemin kiinnitettyä..

KESÄISIÄ TUNNELMIA

Kesä etenee kovaa vauhtia vaikka lämpimästä säästä ei ole tietoakaan.

Nyt on nautittava valoisista illoista ja aurinkoisista aamuista,

vaikka sitten lapaset käsissä.

Oletko koskaan huomannut,

miten jo aamulla voi tuoksusta tunnistaa

hellepäivän?

PUUTARHALLA

..on viimeinkin käyty.

Muutama kasvikin tarttui tällä kertaa mukaan

ja istuttamisen alkuun olen siis päässyt minäkin.

Mitenköhän tämän hurjan määrän jaksaa istuttaa.. :-)

Tiuku oli tietysti hommassa mukana yhtä innokkaana kuin aina.

Nytkö jo valmista?

Tuijaa täytyy vielä miettiä...

"Vanhan kodin" pihallekin päätyi pari kasvia

Täytyy myöntää, että istuttelu oli yhtä kivaa kuin aina ennenkin.

Nyt kun olen vauhtiin päässyt, niin ehkä harkitsen vielä vähän vaikka yrttejä.

Tarjolla on vaikka minkälaisia makuja,
mutta ehkä kokeilen muutamaa tuttua näin ensin.

Pientä suunnittelua ja vähän sijoittelua,
niin kyllä parvekkellekin muutama yrtti mahtuu.